PekkaLehtinen1 Elämä väreissä on kaunis

Maahanmuuttopolitiikan puutteet

Kymmenvuotias tyttö raiskataan monen maahanmuuttajan toimesta. Kauhistelemme asiaa – totta kai kauhistelemme, teko on suorastaan järkyttävä. Mutta mitä siis on tapahtunut ennen noita raiskauksia. Nuo maahanmuuttajat ovat tulleet Suomeen 2015 eli n. 3 vuotta sitten. Heidän turvapaikkahakemuksensa on tutkittu ja siinä yhteydessä heidän taustansa on selvitetty maahanmuuttoviranomaisten toimesta. He olivat vapaalla, joten heidän taustaselvityksessään ei ole todettu tai saatu tietoa mistään ainakaan vakavista rikoksista, sillä jos olisi saatu, heidät olisi palautettu viipymättä. He ovat siis tänne tullessaan olleet fiksuja kunnollisia nuoria miehiä ja tulleet Suomeen paremman elämän toivossa, koska omassa lähtömaassa ei toivoa ilmeisesti ollut. Mitä siis meidän turvapaikkahakuprosessissa ja siinä odotuksessa on pielessä, jos se tekee kunnollista nuorista miehistä tuollaisia jo 3 vuodessa? Mitä jätettiin tekemättä? Sitä pitäisi oikeasti kysyä ja katsoa. Tuollaisia tekoja tekee islamilainen mies ainoastaan, kun koko elämä on menetetty, toivoa paremmasta huomisesta ei enää lainkaan ole; sillä jokainen noista raiskaajista tiesi, että heidän islamilaisessa kotimaassaan lapsen raiskauksesta tulee kuolemantuomio – ei silloin syyllisty tuollaisiin tekoihin, ellei toivo paremmasta huomisesta ole kokonaan kadonnut; ei huomista Suomessa, ei huomista kotimaassa, ei huomista missään.
Nyt he saavat Suomessa tuomion oikeudessa ja heidän kotimaansa ottaa heidät mielihyvin vastaan palautuksena, mutta heidän jalkansa ei ehdi koskettaa oman maan kamaraa, kun he ovat jo kahleissa ja heidät viedään surmattaviksi – niin islamissa toimitaan ainakin lähi-idässä.
Kuinka monesta nuoresta turvapaikan hakijasta meidän turvapaikka- ja maahanmuuttoprosessimme on tehnyt toivottoman, jolloin ei enää ole mitään väliä sillä mitä tekee ja kuinka toimii, jos kaikki toivo on menetetty elämästä? Mitä jää tekemättä? Mitä jää huomioimatta? Saivatko he turvaa? Saivatko he toivoa? Saivatko he uskoa tulevaisuuteen? Pelastimmeko me heidät joltakin – miltä?

Pitäisikö oppia tästä jotain, kommentti:

Oliko meillä traumatisoituneille ja kriisien kokemille arabian kielisiä terapeutteja? Ei tainnut olla montaakaan. Oliko heillä mahdollisuus purkaa traumojaan ja kokemuksiaan missään täällä Suomessa. Saivatko he alusta alkaen osallistua suomenkielen opiskeluun, saivatko he alusta alkaen osallistua vapaaehtoistoimintaan, oliko heillä mahdollisuus päästä työkokeiluun eri paikkoihin. Järjestettiinkö heille suomalainen tukiperhe, jonka kanssa he saivat tutustua tähän maahan ja elämään täällä. Järjestettiinkö heille uskontonsa mukaista opetusta, oliko koulutettuja imaameja tarpeeksi. Järsestettiinkö heille harrastustoimintaa yhdessä suomalaisten kanssa, retkiä Suomen luontoon ja muualle. Monenlaisia mahdollisuuksia on ottaa nuoret miehet alusta alkaen mukaan tähän yhteiskuntaan riippumatta siitä, mikä heidän turvapaikkapäätöksensä lopulta on. Ehkä olisi pitänyt toimia toisin, jotta nuo nuoret miehet olisivat saaneet kokemuksen, että he ovat hyväksyttyjä, vaikka eivät saisikaan jäädä maahan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit ()

Jari Ikonen

Kaikki alkaa siitä että itse yrittää ja on motivoitunut uudessa maassa olemiseen ja sen tapojen noudattamiseen. Jos näitä ei ole niin mikään terapia tai luennot eivät tehoa.

Jos ratkaisuna on lisärahoitus tällaisiin toimiin niin kivapa olisi tietää mistä sitten toisaalta tingitään, kun jostakin kate on otettava.

En tiedä mikä se kaikkien hyväksymä tehokkain ja inhimillisin ratkaisu olisi mutta epäilen näiden meidän "kaikkien kunnioittamien" hallitusveikkojen kykyjä, valitettavasti näin on.

Toimituksen poiminnat